aikaa ennen pakoa

torstai 26. marraskuuta 2009

Mietin itselleni nimeä ja mitä teen täällä



Mary istui rautatievaunun nurkassa rumana ja kärttyisänä.
Hänellä ei ollut mitään luettavaa eikä katsottavaa, ja hän piteli laihoja,
mustiin käsineisiin verhottuja käsiään helmassaan.
Mustassa puvussaan hän näytti tavallistakin keltaisemmalta,
ja suruhatun alta hapsottava tukka oli ohut ja väritön.
Noin ikävää ja hemmoteltua tenavaa en ole eläissäni tavannut, 
mietti rouva Medlock.
Hän ei ollut ikinä nähnyt kenenkään lapsen istuvan 
niin hiljaa ja haluttomana,
ja viimein hän kyllästyi katselemaan murjottavaa tyttöä
ja alkoi puhella kovalla, kimeällä äänellään.

Kokeet ovat vihdoinkin ohi, tai ainakin melkein. Matikka jäi uusintaan, sillä en saanut maanantaita edeltävänä yönä unta millään, ja olin valveilla vielä kännykän herättäessä kuudelta. Kouluun oli kuitenkin pakko lähteä rokotusten takia. Tietysti matikan opettaja huomasi minut heti käytävällä ja nosti aivan kamalan metelin siitä, kuinka jäin kokeesta pois täysin "epäkelvollisen syyn" vuoksi. Siinä taas nähtiin, ettei rehellisyys koskaan kannata - olisi pitänyt vain valehdella tavalliseen tapaan.

Kyseinen opettaja oli sanonut minulle keskustelevansa rehtorin kanssa asiasta (naurettavaa), mutta mitä ilmeisimmin hän oli päättänyt paljastaa tämän kauhean rikoksen saman tien koko opettajanhuoneelle. Nimittäin tänä aamuna ennen englannin koetta opo pysäytti minut ja sanoi, että minun pitäisi tulla keskustelemaan hänen kanssaan ruokailun jälkeen. Minä tietysti ajattelin, että kyse on niistä lähemmäs miljoonasta poissaolosta, joiden syyn olen enemmän tai vähemmän valehdellut. Kokeen aikana mietin valmiiksi sata ja yksi selitystä, enkä keskittynyt tehtäviin juuri yhtään. Mutta ei opo minun poissaoloistani halunnutkaan keskustella.

En olisi uskonut, että yksi tekemätön koe voisi olla jonkun mielestä näin vakava asia - olenhan ollut uusinnassa lähes jokaisen jakson aikana. Opo aloitti kyselemällä, että onko minulla kaikki hyvin, olenko stressaantunut, kärsinkö liiallisista paineista, tarvitsenko apua... En ollut varautunut mihinkään tuollaiseen, enkä tiennyt, mitä ihmettä pitäisi sanoa tai ajatella. Muutamat opettajat olivat kuulemma maininneet, että minulla olisi jotain ongelmia. Mahtavaa. Kaiken huippu oli kuitenkin se, että opo oli keskustellut minusta etukäteen koulupsykologin ja terveydenhoitajan kanssa. Ja varannut vielä ajankin valmiiksi tälle psykologille kysymättä minulta mitään. Sanoin olevani kunnossa (oli sitten valhe tai ei) ja kertovani, jos paineet kasvavat liikaa. Kesti ties kuinka kauan, ennen kuin sain hänet edes jokseenkin vakuuttuneeksi.

En ymmärrä, miten onnistun aina sotkemaan asiani tavalla tai toisella. Tällä kertaa en edes tehnyt mielestäni mitään väärää.

3 kommenttia:

  1. Oho, onpas teidän koulussa tehty iso numero yhden kokeen takia!!? :o

    VastaaPoista
  2. Hmm. Aika erikoinen toimintatapa.

    VastaaPoista
  3. Nähtävästi opettajat ovat jo aikaisemmin huomanneet ettei sinulla ole ihan kaikki kunnossa, en usko että yhden kokeen takia koulupsykologilta aikaa aletaan varaamaan.
    Ja vaikka varmaan ärsyttää tollainen kysely ja asioihin puuttuminen, he tekevät työntänsä.
    Olisit iloinen, että joku tahtoo auttaa, vaikka se onkin opo. Jotkut toivoo eniten vaan sitä, että joku huomaisi ja tarjoaisi apua kysymyttä.
    En tahdo nyt loukata mitenkään, mutta toivoisin että ymmärrät että he haluavat vain auttaa. Etkä sinä ole sotkenut asioitasi, päinvastoin voit ehkä saada mahdollisuuden yrittää selvittää niitä.
    Voimia sinulle.

    VastaaPoista