Ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi

Hän söi aluksi vain pienen palan kakkua ja tuumi huolestuneena:

-Kumpaan suuntaan? Kasvanko minä vai kutistun?

Hän pani kätensä päälaelleen tunteakseen 

mihin suuntaan se oli menossa,

mutta hämmästyi kovasti kun pituus pysyi samana.

Hyvänen aika, yleensähän se pysyikin kakunsyönnin jälkeen, 

mutta Liisa oli jo niin tottunut 

odottamaan kummallisia tapahtumia,

että tuntui ihan hassulta 

kun kaikki menikin tavallista rataansa.

Niinpä hän ryhtyi syömään kakkua,

ja söikin sen nopeasti loppuun. 

Kymmenen faktaa tästä päivästä:

1. Jouduin hakemaan jälleen kerran antibioottitipat silmääni varten

2. Vatsani oli aamusta asti turvoksissa

3. Oksetti ja pyörrytti

4. Rintaa puristi taas inhottavasti

5. Isäni oli jo menossa lähes tulkoon tappamaan opon & kumppanit  

   ("Minun tytölläni ei ole ongelmia!")

6. Lisäksi hän syytti minua siitä, että tilanne on mikä on

7. Katsoimme koulussa aivan totaalisen surkean elokuvan

8. Äiti oli ostanut pussillisen irtokarkkeja, joihin tietenkin sorruin 

   (en edes yrittänyt estää itseäni)

9. En käynyt lenkillä, vaikka oli tarkoitus

10. Täytyy hyväksyä se tosiasia, että vaaka näyttää huomenna 

       pöyristyttäviä lukemia

Ps. Sinne menivät "pitsit" blogini reunoista...taisin jälleen kerran kyllästyä.