Kun väsyn nukahtamiseen

Jakso vaihtui tänään, ja minulla on edellisestäkin vielä monta työtä rästissä. Haluaisin vain olla kotona, nukkua aamuisin pitkään, katsella elokuvia ja käpertyä peiton alle kuuntelemaan sadetta. Hetken harkitsin, että pitäisin pidennetyn viikonlopun: tekeytyisin huomenna kipeäksi ja jäisin pois koulusta. (Olo on tosin oikeastikin hieman flunssainen..)  Minusta kun on tullut tällainen lusmu. En jaksaisi kirjoittaa äidinkielen ainetta aiheesta, josta minulla ei ole mitään sanottavaa tai laskea talousmatematiikkaa kurssilla, jota en oikeastaan edes tarvitsisi (75 kurssia on kuitenkin tultava täyteen). Mutta kaipa minun on vain ryhdistäydyttävä.

Suorastaan hävettää tuo edellinen avautumiseni "patoutuneista tunteista"; olisin kirjoittanut mielummin vaikka epäonnistuneista ruokasuunnitelmista tai paino-ongelmistani, kuten aina ennenkin. No, mitään kovin järkevää tekstiä minulta on turha odottaakaan vähään aikaan, sillä tämä univaje on tainnut lopullisesti sumentaa ajatuksenjuoksuni. Viime yönäkin heräsin lähes puolentunnin välein - koko ajan oli joko liian kylmä tai kuuma. Koulussa olin kuolla väsymykseen, eikä keskittymisestä tullut mitään. Eikä tule oikein vieläkään. Pitäisi kai lukea englannin sanoja ja suunnitella sitä huomista ainetta, mutta olen taas jotenkin onnistunut jumittumaan tähän koneelle. Kappas vain, deja vu.

Ehkä kahvi voisi piristää, ehkä ei. 

EDIT: Ei minun tarvitsekaan tekeytyä kipeäksi; olen tosiaan tulossa flunssaan. Viluttaa ja lämpöäkin taitaa olla.