Paino on alkanut pudota hiljalleen alaspäin. Jos olen vahva enkä sorru kertaakaan ahmimaan, voisin olla hyvinkin ensimmäisessä tavoitteessani syysloman jälkeen. Nyt en aio luovuttaa, pettää jälleen itseäni. Rakastan sitä tunnetta, kun housut ovat päälläni väljät, eikä vatsani erotu pyöreänä paidan alta. Haluan sen tunteen takaisin, takaisin - niin pian kuin vain mahdollista. Tänään en ole syönyt vielä kovin paljoa: aamulla ananasmehua, koulussa porkkanaraastetta ja hieman kalaa, kotona yhden omenan. Ei tämä tähän kuitenkaan jää; äiti sanoi tekevänsä kanasalaattia, joten sitä on kai hieman otettava... Illalla voisin juoda myös yhden cappuccinon.
Tästä tuli jälleen surkean lyhyt postaus, mutta viikonlopulla voisin yrittää kirjoittaa jotain järkevämpää. Yrityksen tasolle se on mahtanut aina jäädäkin.
ps. 46 lukijaa - kiitos kaikille! ♥
saisinpa minäkin syötyä noin vähän päivässä
VastaaPoistaTsemppiä sulle! Tiedän, että onnistut <3 Itsekin ole alkanut päästä omasta ahmimisestani irti, ja tunne on mahtava!
VastaaPoista