Rakkaus on omituista, sanoi Sophia. Kuta enemmän jotain rakastaa,
sitä vähemmän se toinen välittää.
Tuo pitää paikkansa, huomautti isoäiti. Ja mitäs sitä silloin tekee?
Rakastaa aina vaan, vastasi Sophia uhkaavasti. Aina vaan kovemmin ja kovemmin.
Päätin sitten kuitenkin muuttaa blogini ulkoasun takaisin entiselleen. Olin kai liian kiintynyt bannerin kuvaan, en tiedä.
Kärsivällisyyteni alkaa jo hiljalleen käydä vähiin, sillä painoni putoaa aivan uskomattoman hitaasti. Tarkemmin sanottuna: ei mitään muutosta. Katselen kateellisena muiden tyttöjen kapeita jalkoja ja vihaan itseäni entistä enemmän. Miksi minun sääreni eivät ole pitkät ja kauniit? Miksi? Tuskin auttaisi paljoakaan, vaikka onnistuisinkin tästä joskus laihtumaan. Huonot geenit, niin se kai on.
En ole syönyt tänään onneksi muuta kuin yhden omenan koulun jälkeen. Vielä hieman ananasta, siihen se saa mielellään jäädäkin. Olen huomannut itsessäni positiivisen muutoksen: alan jostain syystä voida pahoin, kun vain ajattelenkin lämmintä ruokaa. Edes jotain edistymistä siis.
Haluaisin uppoutua täysin laihduttamiseen, mutta viimeaikaiset tunteeni häiritsevät yhtenään keskittymistäni. Miksi ihmeessä minun pitääkin olla rakastunut?
Rakkaus on ihana tunne, pidä siitä kiinni. <3
VastaaPoista