Koskaan hän ei tanssinut

Pienen merenneidon hentoihin jalkoihin pisteli,

ikään kuin niitä olisi veitsillä viileskelty,

mutta hän ei sitä tuntenut;

tuskallisemmin viileskeli hänen sydämessään.

Hän tiesi, että hän nyt viimeistä iltaa näkee hänet,

jonka tähden hän on heittänyt omaisensa ja kotinsa,

luopunut kauniista äänestään ja joka päivä

kärsinyt äärettömiä tuskia,

joista prinssillä ei ole ollut aavistustakaan.

Tämä on viimeinen yö, jolloin hän näkee

syvän meren ja tähtitaivaan; 

hänen edessään on ikuinen yö,

yö ilman ajatuksia ja ilman unelmia;

hänellä ei ole sielua eikä hän voi sitä saada.

Kävin eilen uudelleen lääkärissä ja hän totesi heti, että minun laskimoni on tukkeutunut oikeasta säärestä. Sain tulehduskipulääkkeet ja geelin, jonka pitäisi edistää paranemista. Tukos saattaa kuitenkin lähteä nousemaan ylöspäin kohti keuhkoja ja sydäntä. Siinä tapauksessa koko jalkani sidotaan. Lääkärin mukaan laskimoni läpät vaurioituvat hoidosta huolimatta, minkä vuoksi tulpan ja säärihaavan saamisen riski kasvaa myöhemmin. Lisäksi tämä suoni jää kovettuneeksi ja kohtaan voi mahdollisesti syntyä suonikohju.

Kolme viikkoa ehdotonta liikuntakieltoa.

Koko joululomani on pilalla.

En tiedä, kannattaisiko minun olla koulussa enää tämän viikon aikana. En haluaisi ottaa mitään riskejä, mutta toisaalta poissaoloja on kertynyt jo aivan liikaa. Jäisin myös mahdottomasti jälkeen, ja kirjoituksetkin ovat melko pian loman jälkeen. Ahdistaa. En jaksaisi enää ajatella. En ole ollut vielä koskaan näin loppu henkisesti.

Äiti: Sinun pohkeesikin näyttää olevan koko lailla turvonnut. 

Minä: Ei, ei se ole turvonnut. Se on totta puhuen kapeampi kuin tuo vasen.

Olen kaiken lisäksi lihava. Minun on vähennettävä jälleen syömisiäni - enhän voi edes liikkua lähes kuukauteen.

Sound the bugle now, tell them I don't care
There's not a road I know that leads to anywhere
Without a light, I fear that I will stumble in the dark
Lay right down and decide not to go on

Kiitos anonyymi, kommenttisi oli kaunis. ♥