Aion yrittää vielä viimeisen kerran. Laihduttaa.
En halua hävetä itseäni loputtomiin, pitää vaatteita, joissa en viihdy tai tuntea olevani heikompi ja epäonnistuneempi, kuin mitä ehkä olen. En jaksa enää eristäytyä, vaikka toisaalta yksinäisyydestä nautinkin. Haluan vielä joskus kulkea ihmisten joukossa ahdistumatta ja pelkäämättä, että he pitävät minua rumana ja lihavana.
Pyysin äidiltäni eilen tukea, jotta pääsisin eroon ahmimisesta. Hän kysyi, pitäisikö hänen alkaa pilottaa ruokaa minulta, jos en kerran osaa hillitä itseäni. Jotenkin se loukkasi minua. Joskus kaipaan, että äiti sanoisi jotain ymmärtävää ja kannustavaa, mutta ehkä minun on tässä asiassa selvittävä itse. En ole varma, tulenko täysin onnistumaan. Ainakin haluan yrittää.
Hei!
VastaaPoistaOlen tämän illan aikana lueskellu blogiasi ja tahtoisin kiittää sen mielenkiinnosta, tykkään lueskella kirjotuksiassa tosi paljon, vaikka aihe ei ehkä iloinen ole, mutta itse olen kutakuinkin samassa veneessä. Toivottelen jaksamisia ja älä unohda bloggaamista! :)