Yksinäistä.
Edelleen.
Ulkonakin on niin harmaata ja ikävää, että tekisi mieli hautautua sängyn pohjalle ja pysyä siellä. Syömiset lähtivät menemään pieleen jo heti aamusta. En ymmärrä, miksi jääkaapissa pitää olla jatkuvasti pinaattilettuja tai broileripyöryköitä -juuri sellaisia ruokia, joihin sortuu helposti ahmimiskohtauksen yllättäessä. Olen helpottanut painotavoitettani kolmella kilolla; nyt päämääräni on siis 48kg. Yritin kai jotenkin motivoida itseäni (työtä ei ole niin paljon, vain kuusi kiloa!), mutta paskat.
Äidistä on tainnut tulla se tämän perheen lahduttaja, se jolla on eniten itsekuria. Hän kyselee minulta kalorit kaikista ruoista ja sitä, miten paljon on liikuttava kuluttaakseen ne. Ahdistavaa. Äidin ei edes tarvitsisi laihduttaa, hän on minua seitsemän senttiä pitempi, mutta painaa luultavasti lähes saman verran kuin minä. Nykyään oma syömiseni ja olemukseni hävettää entistä enemmän. Antakaa minulle itsekuri ja täydellinen vartalo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti