Sul on kaikki melankolian riemut

Päätin taas palailla tänne, pitkästä aikaa. Oikeastaan melkein sama asia, kuin olisin ollut vain päivän poissa, sillä tässä välillä ei ole tapahtunut juuri mitään lihomista ihmeellisempää. Stressiä, syömistä, stressisyömistä ja kaksi totaalisesti mokattua yo-koetta, jotka joudun uusimaan keväällä. Hienoa, en pääse vieläkään eroon uskonnon kirjoista! Minulla on hämmästyttävä taito pilata kaikki perusteellisesti silloin, kun pitäisi onnistua ja vetää pisteet kotiin. "Varokaa laiskistumasta viimeisenä vuotena." Taitaa olla myöhäistä. En ole koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä luuseriksi kuin nyt. 

Tässä on tosin uusittava muutakin kuin pelkkiä kokeita, nimittäin ruokavalio ja liikuntasuunnitelmat. Olen menettänyt kontrollini aivan tyystin. Viikon sisään olen ahminut kaksi suklaalevyä, karkkipussin, purkillisen Pringlesejä ja kaikkea muuta kalorimössöä, jota en halua tarkemmin edes palautella mieleeni. MUTTA, kyllä minä vielä laihdun. Nyt kun yo-kokeet ovat ohi (noh, ohi ja ohi..), voin keskittyä taas tämän tärkeimmän tavoitteen saavuttamiseen. Haluan painaa mahdollisimman pian 48kg, en grammaakaan enempää. 

Tällä hetkellä olen kyllä niin väsynyt, että taidan vain hautautua peiton alle. Ei ole enää kovin kummoista motivaatiota panostaa koeviikkoa varten... Anteeksi, tämä oli harvinaisen tylsä postaus; voisin yrittää saada viikonloppuna aikaan jotain lukemisenkin arvoista.