Eihän ne tytöt ole kauniita, joilla on lyhyemmät hameet ja pitkät kynnet

Oi, kaksi uutta lukijaa yhden päivän aikana. Kiitos ♥
Mukava huomata, että jotkut jaksavat vielä seurata näitä jatkuvia valituksiani, mitä toisinaan suuresti ihmettelen. Enhän minä ole kovinkaan mielenkiintoinen: en ole laiha, painoni ei koskaan putoa, elämässäni ei tapahdu mitään uutta, eikä kirjoitustyylinikään ole erityisen huomiota herättävä. No, ehkä olen varoittava esimerkki säälittävästä jojoilusta ja itsehillinnän täydellisestä puuttumisesta. Onhan sekin jo jotain.

Tänään oli jälleen silmänpohjatarkastus, jota panikoin edellisestä illasta asti. Olin varma, että verkkokalvoihini olisi muodostunut taas uusia repeämiä, mutta niitä ei tällä kertaa onneksi löytynyt. En yksinkertaisesti enää kestä laserhoitoja ja sitä kipua, mikä syntyy säteiden osuessa hermoihin. Eikä siitä loppujen lopuksi ole kuin vain väliaikaista hyötyä; ennen pitkää tämä johtaa kuitenkin sokeutumiseen. Kyllä minä sen tiedän. Joskus haluaisin niin paljon elää normaalia elämää: ei pakollisia kontrollikäyntejä, laserointia ja jatkuvia liikuntakieltoja. Ehkä se olisi liikaa pyydetty.

Nyt kai pitäisi kaiken järjen mukaan alkaa lukea matikankokeeseen, mutta jo ajatus kirjan avaamisesta tuntuu liian mahdottomalta. Väsyttää. En jaksanut lähteä edes lenkille, mikä olisi ollut lähes välttämätöntä tämän päivän syömisiä ajatellen. Pasta Carbonaraa. Pelkkää rasvaa ja hiilihydraattia. Hyvä minä. Huomenna on ryhdistäydyttävä, tai muuten en uskalla käydä enää ikinä vaa'alla. Näyttääköhän se jo yli 60kg? Siinä tapauksessa kyllä kuolisin.

Pitkät, sirot jalat ovat kauneinta mitä tiedän. Antaisin mitä tahansa, mitä tahansa, että minäkin voisin omistaa vielä jonain päivänä sellaiset. Kuten taisin joskus aikaisemminkin mainita, olen lähes tulkoon ihastunut ruotsinopettajani täydellisiin mallinjalkoihin. (Hmm, kuulostaa lievästi pervolta...) Rakastan erilaisia kenkiä ja hameita, mutta eihän näillä minun koivillani niiden pitäminen tulisi edes mieleenkään. Tahtomattanikin olen hänelle kateudesta enemmän tai vähemmän vihreä. Ehkä joudun vain tyytymään näihin paksuihin reisiini ja jokseenkin säälittäviin pihtipolviini, joiden vuoksi meinaan toisinaan jopa kompastua. Elämä on julmaa.