Davi pitää kirjoja kädessään.
Niissä tuoksuvat sanat,
jotka joku on kirjoittanut ja lähettänyt ilmoille,
ilmapalloina, linnunsiipinä, kuvina,
joiden sisään voi kasvaa.
Hän ei ole poissa ikkunoiden takana olevasta maailmasta,
hän on sen sisällä, Norjan tuntureilla ja Mississipillä,
autioilla saarilla ja planeetoilla.
Olen päättänyt yrittää ryhdistäytyä, mutta omalla tavallani. Se saattaa vaikuttaa muiden mielestä edelleen velvollisuuksien lykkäämiseltä tai laiminlyönniltä, vaikka en itse näekään sitä aivan niin. Kyhäilemäni Suunnitelma on siis seuraavanlainen: osallistun kirjoituksiin välittämättä vielä sen enempää arvosanoista (kunhan pääsen läpi ja saan lakin), uusin äidinkielen, englannin ja historian syksyllä ja haen Taideteolliseen korkeakouluun vasta ensi keväänä.
Ainakin äidilleni tämä sopii oikein hyvin, samoin minulle. Tällä hetkellä kaikki motivaationi opiskelua kohtaan on kadonnut, sillä joudun yhtenään kamppailemaan ristiriitaisten ajatusteni kanssa. Toisaalta kaipaisin jo omaa rauhaa, eikä kotiin jääminen tunnu siten erityisen hohdokkaalta. Mutta tiedän senkin, etten selviäisi vielä omillani, vaikka sitä ei olekaan kovin helppoa myöntää. Välivuoden aikana aion hakea apua ainakin syömishäiriööni, sillä siitä minun olisi päästävä ensisijaisesti eroon. Sen takana vaikuttavat tietenkin monet eri tekijät, joista on vaikea puhua kenellekään ulkopuoliselle. Mutta ehkä voisin silti yrittää. Ja luovuttaahan en vielä halua.
Apua syömishäiriöön ♥
VastaaPoistaSe on sitten luvattu juttu!
Lukion venyttäminen ja välivuoden pitäminen ei ole missään nimessä paha juttu. Toivottavasti saat asiasi järjestykseen, blogisi on tosiaan ollut melko järkyttävää luettavaa (tarkoitan siinä mielessä miten sulla menee, kirjoittajana olet edelleen loistava) enpä ollut sun elämästä enää läheskään niin hyvin perillä kun mitä aiemmin luulin. Mutta miten voisinkaan kun ei olla enää edes pahemmin juteltu. Tuntuu todella pahalta ja epäreilulta lukiessa sun tekstejä, enkä mä osaa oikein sanoa mitään. Halusin ainakin sanoa, etten ole unohtanut sua vaikkei olla liian pitkään aikaan oltukaan niin paljoa tekemisissä. Ja toivon sulle paljon voimia. Hali ♥
VastaaPoista-vanha ystävä, H
Ps. En ymmärrä mistä löydät aina noin älyttömän kauniita kuvia tänne blogiisi, olen ihaillut niitä jo kauan. :)
Minusta tuo kuulostaa hyvältä ja realistiselta suunnitelmalta. Sellaiselta joka on mahdollista toteuttaa, jos vain jaksat pitää paranemismyönteisyyden paidankulmasta lujasti kiinni (ja minä toivon ja uskon että sinä pystyt).
VastaaPoistaTärkeintä on että päättää jotakin, tekee suunnitelman ja yrittää kaikin keinoin noudattaa sitä. Eikä anna vastoinkäymisten lannistaa aivan maanrakoon asti.
Ja avun hakeminen on myöskin hieno päätös.
Voimia ja tsemppiä. ♥ Olet kovin rohkea.
Huomasin blogisi äsken, ja päätin ryhtyä lukijaksi! :) Itsekkin olen miettinyt Taideteolliseen hakemista kun sen aika koittaa, mitä olet itse ajatellut opiskella? Valokuvausta, taidetta yleensä jne?
VastaaPoistaKelvoton: Olen toisinaan valitettavan huono pitämään lupauksiani, mutta tämän yritän pitää.
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos paljon ♥ Harmittaa tosiaan, ettei olla enää pitkään aikaan oltu paljoa tekemisissä, kun joskus oltiin niin läheisiä...
Muttamutta.. näitä kuvia haen pääasiassa Deviantartista :)
Aletheia: Kiitos ♥ Tuo päätös hakea apua onkin luultavasti ainoa järkevä asia, jonka olen viime aikoina tehnyt.
Elegia: Kiitos ja tervetuloa lukijaksi :) Lähinnä graafista suunnittelua olen ajatellut, mutta saattaa olla, että suunnitelmat ehtivät vielä muuttua ennen ensi kevättä.